Teesi 1: Liike ei lakkaa
Transalpine Run, Alppien yli kahdeksan päivää ja yli neljätoista nousukilometriä.
Miten se suoritetaan?
Noh, harjoittelemalla pitkään ja hartaasti.
Tai ainakin pitkään.
Mutta paikan päällä? Kuinka päästään läpi päivästä toiseen noin 30-42 kilometriä vuorta ylös-alas annetuissa aikarajoissa?
No siten ettei liike lakkaa.
Ei haittaa jos liike on hidastakin. Toisinaan jopa parempi että on.
Kunhan sitä on.
Liike ei saa lakata.
Juoksuparini Mikan sanoin: "Jos jää maahan makailemaan se on sitten siinä".
Hidaskin liike vie perille, pysähtyminen ei.
Liike ei lakkaa.
Liike jatkuu vai liike ei lakkaa?
Niin, liike ei lakkaa.
Helppo sanoa näin jälkikäteen ettei lakannut.
Paitsi että lakkasi, välillä aika pitkäksikin aikaa.
Maassa käytiin makaamassa. Maisemia tuli katsottua.
Ja laulettua, tosin suurimman osan ajasta se oli Mika.
Silti: maali häämötti joka päivä ja urakka suoritettiin loppuun.
Liike lakkasi, mutta maaliin päästiin.
Monessa tilanteessa liikkeen on lakattava ainakin hetkeksi, muuten liikkeen jatkamiselle ei ole edellytyksiä.
Kokonaisuus merkitsee.
Yritysmaailmassa puhutaan usein “high performance executive”-tason ihmisistä - suoritetaan pitkään, hartaasti ja kovalla tasolla koko ajan. Liike ei lakkaa vaan jatkuu ja jatkuu ja jatkuu.
Kunnes ei ehkä jatkukaan.
Iskee uupumus, burnis, burnout.
Mitä näitä nimiä olikaan?
Been there, done that.
Onkohan liikkeen jatkuminen sitten liikkeen lakkaamisen vastakohta?
Ei.
Vastakohta on totaalinen luovuttaminen, joko vuorilla tai neukkarissa.
Nyyhkyttäen pää rinteeseen tai pöytään. Lappu rinnasta. Läppäri kaappiin odottamaan seuraavaa käyttäjää. Kotiin (tai pahimmillaan sairaalaan) toipumaan.
Luovutus.
Ei enää tätä eikä muuten mitään muutakaan, se oli siinä!
Onko se sitten niin paha juttu?
Ei.
Joskus luovuttaminen on parempi kuin se, ettei liike jatku enää koskaan.
Yrityksen kasvun pahin este on se, ettei yritystä ole enää olemassa. Matka ei jatku jos ei ole jatkajaa.
Liike ei lakkaa.
Comments