Kuinka monta ihmistä voi oikeasti muistaa?

Yli 20 vuodessa työelämässä ehtii tavata aika monta ihmistä. Osa kulkee mukana pitkään, osa jää yhteen projektiin tai tapahtumaan. Välillä kasvot ovat tutut, mutta nimi ja yhteys eivät vain tule heti mieleen.

--

"Me ollaankin varmaan jo tavattu."

"Ai ollaanko, missä?"

"En kyllä muista."

"En minäkään, mutta jossain ollaan kyllä."

Aivan tavallinen keskustelu omassa arjessani.

Olin jonkin aikaa sitten ruuhkaisella dinnerillä. Osa ihmisistä oli entuudestaan kovinkin tuttuja, osa ei. Yksi näytti koko illan jollain tapaa tutulta, mutta emme päätyneet samaan pöytään eikä asia selvinnyt. (Ja ei, en käynyt esittäytymässä, koska Suomi jne.)

Tapaan työssäni todella paljon ihmisiä. Useimpia en muista, vaikka ehkä pitäisi.

Nuorkauppakamaripiireissä olen pyörinyt reilut kymmenen vuotta vähän siellä täällä. Edelleen tapaan ihmisiä, joille esittäydyn käytännössä joka kerta uudestaan.

Ihmiset jäävät kyllä mieleen, mutta nimet ja yhteydet eivät aina pintaudu toivottuun tahtiin.

Aikanaan eräässä firmassa aloittaessani työkavereita oli vajaa viisikymmentä. Väkimäärä kasvoi sen jälkeen nopeasti ja tuplaantui käytännössä kierros kierrokselta.

Minä? Niin, päätin jo aika alussa, etten edes yritä opetella kaikkien nimiä.

Työelämää on takana yli 20 vuotta ja suunnilleen saman verran Linkkaria. Siinä ajassa tekemiseni konteksti on vaihtunut lähes kokonaan: Palloliitosta ja yliopistomaailman verkkopalveluista logistiikkaan, verkkokauppaan, kasvuyrityksiin ja hallitustyöhön.

Ihmisiä on taivaltanut vieressä paljon.

Osa parinkymmenen vuoden takaa on edelleen mukana elämässä. Osa jäi yhteen projektiin, työpaikkaan tai tapahtumaan. Toisten kohdalla tunnistan kasvot mutta en nimeä. Kolmannen kohdalla nimi on tuttu, mutta en enää muista mistä.

Välillä tunnistan äänen, tavan puhua tai jonkin eleen. Jokin pieni asia kertoo, että tämä ihminen kuuluu johonkin kohtaan omaa historiaani, vaikka en sillä hetkellä osaakaan sanoa mihin.

Tämä lienee yksi jo jonkin aikaa kestäneen työuran vähemmän ajatelluista puolista; ihmisiä kertyy ympärille paljon enemmän kuin oma muisti pystyy järjestämään.

Kaikkia ei muista nimeltä, mutta monet muistan.

"Jaa niin, mehän tavattiinkin silloin 2012 sen yhden projektin puitteissa, moro! Mitä sulle kuuluu?"

--

Välillä hämmentynein tapaamisin,

Ilkkasi

Kuva: Joanina Rantala