Olisiko teillä hetki aikaa puhua tunteista?
Niin, niin, tunteista.
Siitä sielua sykähdyttävästä tunteesta, kun välittää syvästi toisesta ihmisestä. Siitä sielua jäytävästä tunteesta, kun jo pois menneen vanhemman syntymäpäivänä muistaa menneitä hetkiä. Siitä alkavan seikkailun tunteesta, jota ei enää saa kaikkien vuosien jälkeen Helsingin rautatieasemalta.
Tunteesta.
"For to run is divine and we long
To be light, to be fast, to be strong
Those legs ain't legs, they're wings or wheels
And it feels like I'm flying along
Stay defiant in the face of the odds
And aspire for greatness across
Every land, every track, every country
And never look back when you're hungry at heart
When you run you depart, it's upon you to start
Running and stunning in every regard"
-- Running Man / Don Johnson Big Band
Tunteesta, joka tulee juostessa. Tunteesta, joka tulee loman alkaessa pitkän odotuksen jälkeen.
Tunteesta.
Tunteesta, joka lävähtää päälle kun epäonnistuu. Tunteesta, joka hiipii mieleen aamulla; riitänköhän minä?
Tunteesta.
Jännityksestä ennen uuden alkua. Kisajännityksestä ennen lauantain parkrunin lähtöä.
Kuristavasta tunteesta kurkussa, kun joku on loppumassa.
Tunteesta.
Osaatko puhua tunteista?
Saako töissä puhua tunteista?
Saako herkistyä lasten vanhojen valokuvien ääressä? Mitähän sitä tekisi, jos kaunis kappale Spotifyn soittolistalla tuo kyyneleen silmäkulmaan?
Tunteet.
Onko ok hermostua, töissä tai kotona?
Onko ok olla ihminen?
Tunteet.
"To be light, to be fast, to be strong
Those legs ain't legs, they're wings or wheels
And it feels like I'm flying along"
Anna mennä.
Ilkkasi.
Comments