Synkroninen ja asynkroninen viestintä – johtamisen rytmi ja heterogeeninen synkroni

Työelämä ei hajoa kokouksiin tai Slack-viesteihin – se hajoaa rytmiin, jota kukaan ei jaa.

Tässä kirjoituksessa avaan, miksi synkroninen ja asynkroninen viestintä eivät ole vastakohtia, vaan johtamisen rytmin kaksi puolta. (Ja miksi me Mikan kanssa kutsumme sen tasapainoa heterogeeniseksi synkroniksi.)

Päivä alkaa Teamsilla ja päättyy Slackiin.

Välissä kahdeksan kokousta ja kolme "onko hetki jutella" -viestiä.

Päivä kuluu keskusteluun, mutta viestintä jää kesken. Jotain jää sanomatta ja etenkin välittämättä.

Kaikki viestivät, mutta harvoin samassa hetkessä.

Kokous on synkronisen viestinnän kruunu ja kirous. 

Etänä tai kasvokkain - sitoo molemmat samaan hetkeen. Nopeaa ja tavallaan tehokasta, mutta pakottaa kaiken ja kaikkien keskittymään (edes jollain tapaa).

Asynkroninen viestintä antaa hengitystilaa. 

Viesti lähtee nyt, vastaus tulee myöhemmin. Slack, sähköposti, kommentti dokumenttiin; kaikki mahdollistavat etenemisen eri rytmissä.

Mutta viive kuluttaa. 

Kun vastausta ei kuulu, tulkinta täyttää tyhjiön. 

(Ja useimmat meistä tietävät, ettei itsenäisesti tehty tulkinta montaa asiaa paranna.)

Viestit kasaantuvat, keskustelut hajaantuvat ja tiimin yhteinen suunta alkaa hapertua.

Startup- ja hallitustyöstä tuttua j/huttua.

Synkronisuus tuo vauhtia, asynkronisuus jatkuvuutta.

Liikaa ensimmäistä ja uupuu. 

Liikaa jälkimmäistä ja yhteys katoaa.

Tasapaino löytyy, kun rytmi on yhteinen, muttei välttämättä sama.

Tai kuten me Mikan kanssa aikanaan teeseissä kutsuimme sitä – heterogeeninen synkroni.

Ihmiset kulkevat suurin piirtein samaan suuntaan ja suurin piirtein samaan aikaan. Ei täydellisesti, mutta riittävästi.

Usein paras tulos syntyykin siitä, että liike jatkuu, vaikka tahti vaihtelee.

Kuunteleminen on se liike, joka pitää suunnan yhteisenä. 

Jos kaikki puhuvat, kuka kuuntelee?