"Jos näet tutun, nostat lavan pystyyn ja sanot "moro". Kukaan ei pahastu siitä, että tervehdit vaikket tuntisi kovin hyvin."
Kutakuinkin noin valmentajani Lauri opasti pientä pikaluistelijaa vuonna 1990 lokakuussa Seinäjoen jääleirille mennessä. Tuttuja tervehditään, eikä haittaa vaikka vähän tuntemattomiakin ja saman lajin harrastajia ainakin!
"Tervehtiminen on ihmisten välinen teko, jossa ilmaistaan ystävyyttä tai sosiaalista statusta. Tervehtimiseen voi kuulua jokin ele kuten käden puristaminen, käden heilautus, kumarrus, halaus tai suudelma, tai tietyt sanat. Kädenheilautus on yleinen tapa tervehtiä suurilukuista yleisöä etäältä."
-- wikipedia
Tervehdin itse naapurustossani liikkuvia ihmisiä siitä huolimatta, ovatko he täällä vain vierailemassa. Moikkaan lenkillä muita juoksijoita ja pyöräilijöitä. Tervehdin tutut ja tuntemattomat kun tulen hallituskeikalla yrityksen (yrityksemme) toimitiloihin. Sanon moi myös kassahenkilölle ja junan konduktöörille.
"Tervehtiminen on hyvien ihmissuhteiden alkulähde ja energian tuottaja. Se lähentää ihmisiä toisiinsa. Tervehtiminen ei vie aikaa, vaadi seurustelua tai oleta ystäväksi. Vaikka tervehtiminen olisi vain kulttuurinen tapa, vaikuttaa se ihmisten välisiin suhteisiin."
-- Solmukohtia-blogi / Sari Kuusela
Nykyisessä pikaviestinkulttuurissa mennään usein suoraan asiaan sen kummemmin tervehtimättä.
Digitaalisessakin maailmassa koen silti mukavammaksi aloittaa lyhyellä morolla tai heillä.
Tervehditkö tuttujasi ja/tai tuntemattomiasi?
Mitä tervehtimättä jättäminen viestittää (sinusta)?
Käsi pystyssä tervehtimisen merkkinä tänäänkin,
Ilkkasi.

Comments