top of page
  • Writer's pictureIlkka Kaikuvuo

Liike voi lakata, mutta isossa kuvassa liikutaan edelleen.

Liikkeen jatkuminen vaatii joskus sen, että liike välissä lakkaa. 


Lepäämättä ei jaksa kukaan.


Mitä?


Ai “yrittäminen ei ole sprintti, vaan maraton”?


Joo, näin, mutta useimmat sanontaa käyttävät tuskin koskaan ovat itse juosseet maratonia.


Maratonia, niin!


Kerrataanpa ensin perusteet: Maraton eli maratonjuoksu on 42,195 kilometrin kestävyysjuoksumatka. Maraton on ollut kesäolympialaisten ohjelmassa ensimmäisistä kisoista 1896 alkaen. Juoksumatkan pituus ja nimi perustuvat kreikkalaiseen taruun, jossa sotilas Feidippides juoksi Marathonin kylästä Ateenaan noin 40 kilometrin matkan ilmoittamaan persialaisten lyömisestä Marathonin taistelussa.[1][2] Maratonjuoksun nykyinen pituus vakiintui vuoden 1908 kesäolympiakisoissa.[2] Maratonin juokseminen on hyvin vaativa urheilusuoritus. -- wikipedia


Maraton on siis pituudeltaan 42,195 kilometriä ja siinä on selkeä alku (“lähtö”) ja loppu (“maali”). 


Useimmiten matkalla on huoltopisteitä, ajanottoa ja kaikkea asiaan liittyvää, joskus soittokuntia ja toisinaan jopa viilennyspisteitä. 


Käytännössä aina lähtöaika tiedetään, toisin kuin kuin kuuluisassa Barkleyn ultrajuoksukilpailuissa, jossa lähtö tapahtuu keskiyön ja puolen päivän välillä just silloin kun kilpailun johtaja sytyttää tupakan. Kätevää!


Oletuksena maratonilla on juosta juuri se 42,195 kilometriä, ei esimerkiksi kahtakymmentä tai sataa kilometriä - eikä edes puolta kilometriä enempää. Matka on se mikä se on ja loppu tiedossa.


Yritystoiminnassa sen sijaan harvoin tiedetään missä maali sijaitsee. 


Väliaikapisteitäkään ei ole kovin selkeästi etukäteen kerrottu, jos nyt yleisesti ottaen tilikauden päättyminen kai jonkinlaisen välipisteen muodostaa. Energiaa tai vettä tuskin on tällä yritysmaailman juomapisteellä tarjolla, kahvia ja pullaa mahdollisesti. 


Matkan kesto saattaa olla kaikkea parista kuukaudesta kymmeniin vuosiin. Maali siirtyy kauemmaksi, joskus lähemmäksi ja toisinaan juuri tuonne. 


Ei voi tietää.


Yrittäminen voi olla joskus sprintti ja joskus maraton. 


Useimmiten ei kumpaakaan.


Sen sijaan yrittäminen on melkein aina ennalta määrittelemättömän mittainen ultrajuoksu, jonka maalia ei tiedetä lähtiessä matkaan.


Lähtö on vähän Barkleyn maratonin tyyppisesti epämääräinen hetki jossain PRH-rekisteröintien, rahoituksen haun, liiketoimintasuunnitelman ja muun tekemisen välissä. 


Maali? 


Niin, maali on tuolla jossain. 

Ihan varmasti. Pakko uskoa!


Sitten juostaan. Tai siis yritetään.


Juostaan, kunnes maali saavutetaan.


Välillä mennään ylös ja välillä alas. Toisinaan juostaan kovaa ja toisinaan ryömitään. 

Joskus maataan maassa huohottamassa ja heti seuraavalla etapilla ollaankin ottamassa vastaan palkintoa Ritarihuoneella. 


Ja taas matka jatkuu!


Yrittäminen on matka, jonka määränpäätä emme tiedä lähtiessämme liikkeelle. 


Määränpään olemassaoloon on kuitenkin pakko uskoa. 


Sen sijainnista on jonkinlainen ajatus, muttei välttämättä samanlainen kuin viereisellä kaverilla. 


Sivuhuomiona: maratonin lähtöviivalla lienee erittäin harvinaista, että vieressä lähtökarsinassa vasemmalla seisova kaveri aikoo juosta sata kilometriä ja oikealla hermostuneena takareittä venyttelevä kymmenen. Yritysmaailmassa on sen sijaan enemmän sääntö kuin poikkeus, että neljän perustajan porukasta ensimmäinen haluaa miljonääriksi, toinen vapautta ja kolmas itselleen työpaikan. Neljäs haluaisi auttaa miljardia ihmistä maailmassa ja viides ei edes tiedä vielä tulevansa poppoon osaksi. 


Neljä tai viisi osallistujaa ja mahdollisesti neljä ajatusta matkan pituudesta ja maalista. 


Hassusti kaikki määränpäät saattavat kuitenkin mahtua samaan tiimiin - minkäs tekee!


Kerrataan: Matkan pituus on epämääräinen ja määränpäätä ei tiedetä. Viereinen kaveri haluaisi ehkä taivaltaa eri matkan kuin sinä. Matkalla saattaa olla mahdollisuus levätä ja syödä, tai sitten ei.


Helppoa, eikö vaan!


Mutta se maali?


Niin, se maali.


Maaliin päästäkseen täytyy jossain kohtaa lähteä matkaan. Jos ei lähde, ei lähdön ja määränpään välinen etäisyys pienene eikä matka joudu.


Matkaan lähdön jälkeen liikkeen tulee jatkua, krampeista ja nyrjähdyksistä huolimatta.


Ihan vain siksi, että joskus oltaisiin tavoitteessa.


Oli se sitten lopussa mikä hyvänsä.


Liike jatkuu.Toisinaan lakkaa, toisinaan ei.


Sitä täytyy kuitenkin olla, jotta määränpäähän päästään. --

Varsinainen kirjoitus on osa joskus ilmestyvää "Kymmenen teesiä vuorilta"-kirjaa ja lienee mahdollisesti tunnistettavissa lopullisesta versiosta luvussa "Teesi 1: Liike ei lakkaa.".


Transalpine Runin juotto- ja energiapiste syksyllä 2021. Kuva: Mika Lankila.

28 views0 comments

Recent Posts

See All

Comments


bottom of page