(Soi; Koneeseen kadonnut / Apulanta)
Piti tarkistaa verkosta se yksi juttu esityslistaan. Eksyin matkalla tekemään toista hommaa.
Tuttua ainakin minulle, se eksyminen. Ehkä sullekin?
Tekemistä on paljon ja fokus katoaa helposti. Tehtävälistalla olevat tehtävät eivät oikeasti ole yksittäisiä tehtäviä, vaan pienten tehtävien sarjoja; esityslistan ja kokouskutsun lähettäminen edellyttää edellisten kokousten pöytäkirjojen tarkastelua, vuosikellon mulkoilua, kokouspaikan varmistamista jne.
Ei yksittäisiä tehtäviä, vaan tehtävien sarjoja.
Olisiko sitten enemmän hyötyä purkaa kaikki tehtävät pienimmiksi järkeviksi osakokonaisuuksiksi samaan malliin kuin käytännön ohjelmistotuotannon taskittamisessa, syöttää järjestelmään ja elää sen järjestelmän kanssa?
Ehkä.
Silti: en pura, en syötä enkä elä.
Keskittyminen on taitolaji ja ironista kyllä, se vaatii keskittymistä! Näennäisen yksinkertainen tehtävä muuttuu helposti sarjaksi pienempiä tehtäviä ja matkalla maaliin tekijä eksyy kuin I Kaikuvuo vuosi sitten Jukolan viestissä Porvoossa.
Ei pahasti, mutta kuitenkin ja aikaa kuluu.
Lopulta alkuperäinen tehtävä tulee tehdyksi ja rasti löydettyä. Samalla suuunnituksella tosin saattoi tulla syöneeksi mustikoita (hyi, raakoja), ihmeteltyä karttaa, juteltua kaverin kanssa, harhailtua metsässä, juotua herkullista urheilujuomaa ja tietenkin kiroiltua.
Tehty kuitenkin.
Lista auttaa. Yksinkertaistaminen auttaa. (Hyvä) Muisti auttaa.
Leppoistus?
Tuskin.
Lista?
Joo.
"Missähän se lista olikaan? Jaa, tossahan oli auki toi excel. Siihen pitääkin täydentää talousluvut. Missäs ne olikaan? Jaa, tuolla. Mutta hei, mulla oli tossa täbissä auki toi posti! Vastaanpa siihen. Hei! Nyt toi yksi on vastannut..."
(Jatka kunnes maailma on valmis.)
Seuraavaa yksinkertaista tehtävää kohden,
Ilkkasi
Comments