11.43.
22.11.
Kaksi kellonaikaa. Välissä kolmetoista vuotta, kuljettuja kilometrejä ja paljon valintoja.
Miksi juuri nämä kellonajat ovat tärkeitä?
Siksi, että molemmat kellonajat on kirjoitettu virallisiin papereihin.
(Ajoilla on merkitystä. Päivämäärilläkin tietysti, mutta ei tänään.)
Siksi, että molemmat (tarkat) kellonajat olen lopulta päättänyt itse.
Jälkimmäistä kysyi kenttätyöasuun pukeutunut lääkäri asunnossa Tampereen Kalevassa:
"Mitä laitetaan pojan syntymäajaksi?"
Mietin hetken, lapsi äiteineen oli jo viety synnytysosastolle ja olin yksin kuopuksen, lääkärin ja melkoisen siivon kanssa.
"Laitetaan 22.11, kai se oli niin kun soitin kymmentä vaille, teillä meni hetki ja sitten kun varttia yli tulitte hän oli jo täällä."
"Laitetaan se."
Asunto hiljeni. Siivosin. Laitoin viestejä tutuille.
Ilo pilkahti sydämessä.
Ensimmäistä kysyi kenttätyöasuun pukeutunut lääkäri asunnossa Tampereen Vihiojalla.
"Mitä laitetaan kuolinajaksi?"
Mietin hetken, kiire oli loppunut muutama hetki aikaisemmin hengityksen myötä. Olin yksin, vaikka paikalla oli ensihoitajien ja lääkärin lisäksi isäni ja äitini hoitaja.
Nieleskelin.
"Laitetaan 11.43. Eiköhän se silloin ollut".
"Laitetaan se."
Asunto hiljeni. Siivosin. Soitin siskoilleni.
Suru värähti sydämessä.
Kaksi kellonaikaa, vuosia välissä.
Molemmat tärkeitä.
Molemmat rakkaita.
11.43.
22.11.
Toivottavasti enää ei tarvitse valita.
Koskaan.
Comments