Tiedättekö sen tunteen ravintolassa, kun vierustoveri saa oman annoksensa ensin?
Aina se näyttää paremmalta.
Mehukkaammalta.
Nälkäkin on.
Missä se oma annos on?
Sitten kun se oma annos saapuu syöjän eteen, on tunne jo kohtuullinen. Ehkäpä se olikin hyvä tilaus.
Tai sitten ei.
Mutta annoskateus syntyy joka tapauksessa.
Toisen annos on lähes aina nälkäisen katseelle houkuttavampi, mehevämpi tai muuten vain parempi.
Aina löytyy joku nopeampi, kestävämpi tai muuten vaan kokonaispaketiltaan parempi vuorikiipijä.
Aina löytyy menestyvämpi, älykkäämpi ja ehkä jopa nuorempi yrittäjä.
Aina joku on jollain tapaa parempi - sellaista on elämä.
(Pätee muuten kurjuudenkin suhteen.)
Eiköhän kuitenkin keskitytä siihen omaan annokseen, itse valittuun ja oman nokan edessä olevaan.
Tai omaan elämään, yritykseen tai mihin milloinkin.
Annetaan naapurin annosten tulla ja mennä.
Annoskateus on ainoa pysyvä asia.
Kommentare