top of page
  • Writer's pictureIlkka Kaikuvuo

Kymmenen teesiä vuorilta, 3/10: lähes legendaarinen hölmöily.

Transalpine runin pakollisiin varusteisiin kuuluu vähintään litra vettä, ladattu matkapuhelin jossa järjestäjän hätänumero tallennettuna, reittikartat paperisina tai kellossa, vuorille soveltuvat juoksukengät, vedenpitävä kuoritakki, lämpimät vaatteet ("no skin visible" eli pipo, hanskat, pitkät housut ja pitkä paita), energiaa, ensiapulaukku ja avaruuspeitto.


Plus ne muut tavarat joita saattaa haluta vuorelle roudata ja jääraudat, joiden käyttöpakko ilmoitetaan aamun infossa erikseen.


Kaikissa energiageeleissä täytyy olla merkittynä oman tiimin lähtönumero ja ei, roskia ei saa jättää vuorelle.


Tavarat tarkistetaan aamulla ennen lähtöä pistokokein.


Käytännössä homma menee niin, että lähtökarsinaa ennen on pitkät pöydät tarkastajineen ja sinne eteen sitten mennään nöyränä töröttämään.


Tarkastaja sanoo jonkin pakollisista varusteista ja se kaivellaan näytille.


No niin.


En ottanut, vastoin sääntöjä, ensimmäisenä päivänä mukaan pipoa ja hanskoja. Lämpöä oli 25 astetta ja korkeimmat huiput alle 2 000 m. Eipä tuntunut tarpeelliselta.


Maalissa vanhemmat tieteenharjoittajat kertoivat että tarkastuksia tehdään ja ovat aika tiukkoja.


Pakkasin seuraavaksi päiväksi pipan ja hanskat messiin, koska tuntui hyvältä idealta.


No niin, aamulla lähtökarsinaan.


Perinteinen jonovalinta, Mika yrittää huitoa jotain.


Menen kuitenkin valitsemalleni tarkastajalle:

"Näyttäkää pitkät housut, pipo ja hanskat". Näytän.


Mika ei.

"Ei ole mukana".


"Sitten ette lähde!"


No voi saatana. Neuvottelunkaan jälkeen lähtölupaa ei heltiä ilman housuja, pipaa ja hanskoja. Kuulemma pitäisi käydä hakemassa omat (ei onnistu, koska kamat lähti jo kuljetukseen) tai ostamassa (sunnuntaiaamuna katolisessa kylässä!).


Tähänkö se kaatui?


Nopeaa toimintaa: tuttu järjestäjä!

"Onko sulla lainata näitä?"


On. Kamat reppuun ja lähtökarsinaan. Sama tarkastaja.


Läpi meni, lähtöön.


Lähdön jälkeen 100 metriä avulias lainaaja: tipautamme lainakamat pois ja jatkamme matkaa.

Illan Hesarissa: "Suomalaisten matka uhkasi katketa lähes legendaariseen hölmöilyyn."


Opetus?


Säännöt ovat sääntöjä, mutta soveltamalla pärjää.


Ehkä kuitenkin helpompi jättää lähes legendaariset hölmöilyt tekemättä.


Kuva: HS ja omat arkistot/Mika Lankila

0 views0 comments
bottom of page