Kymmenen teesiä vuorilta, 2/10: Hyväksy ja mukaudu

Olen pitkänhuiskea 174 cm ja vanha lajitausta pikaluistelijana näkyy. Kiloa on päällä enemmän kuin keskimääräisellä ultrajuoksijalla ja täysin erilainen lämpötalous.

No niin.

Ensimmäinen päivä ja ylämäkeä, tietenkin.

Nousua piisaa. Sauvoilla ja ilman, välillä kiivetään vaijerista kiskoen rotkoa ylös.

Pohkeessa tuntuu inhottava kiskaisu. Näillä kilometreillä tietää jo mitä se tarkoittaa: kramppi tulossa!

Nyt pitää ottaa rauhassa.

Taas jatketaan.

Nyppäys takareidessä. Taas otetaan rauhassa.

Nyppäys perseessä. Rauhassa, taas.

Nyppäys etureidessä. Mitä helvettiä!

Alamäki mennään kohtuullisesti, ylämäessä taas tuskaa.

Maali.

Mitä helvettiä? Tätä varten harjoittelin pitkään, hartaasti ja ihan kohtuullisen tosissani. Nyt ensimmäisenä päivänä lyhyellä osuudella jalat kramppaa joka paikasta.

Miksi?

Ai niin.

Se juoksupari on 189 cm, minä 174 cm. Jalkojen pituudessa on eroa varmaankin se sama 15 senttimetriä.

Lajitausta painaa; tahti pitää sovittaa edellä menevän tahtiin.

Mitä tapahtuu jos 15 senttiä lyhyemmillä jaloilla mennään täsmälleen samaa tahtia kuin niillä pidemmillä ja vielä tuimaan ylämäkeen?

Niin. Harpotaan.

Joka askeleella.

Jalkojen lihakset venyvät äärimmilleen joka askeleella, metri metriltä.

Hyväksy ja mukaudu. Ego voi olla pidemmän henkilön, mutta jalan mitalle ei voi mitään.

Olet kuka olet ja näillä mennään.

Seuraavana päivänä otan kaksi askelta Mikan yhtä askelta kohden.

Ei ongelmia, kaikki sujuu.

Tupla-askel ei haittaa, koska sillä päästään maaliin.

Hyväksy ja mukaudu.

Jossain vuorilla ensimmäisellä etapilla. Kuva: Mika Lankila